Säännöllinen kirjoittaminen on paras tapa kehittyä tekstien tekijänä. Kirjoitusten julkaiseminen lisää stressikerrointa, mutta opettaa huomaamaan, mikä teksteissä toimii sekä löytämään itselleen sopivimpia kirjoittamisen käytäntöjä.
Oma kirjoittamisen korkeakouluni alkoi viitisentoista vuotta sitten, kun aloitin kesätoimittajan työt maakuntalehdessä. Hyppäsin heti syvään päähän, sillä ensimmäisestä työpäivästä alkaen omat tekstit olivat lähes sadantuhannen lukijan aamiaispöydässä.
Nykyisin päätyöni on auttaa eri alojen osaajia selkeiden ja kiinnostavien tekstien tekijöiksi, mutta teen edelleen myös toimittajan töitä. Kollegani Sannan kanssa ammennamme koulutuksiimme paljon siitä, mitä olemme toimittajina kirjoittamisesta oivaltaneet. Toisaalta toimittajan työssä näemme jatkuvasti kirjoituskoulutuksen tarpeen: törmäämme jatkuvasti siihen, että kiinnostava tieto ja asiantuntemus piilottelevat liian usein organisaatioiden sisällä.
1. Kerro tärkein ensin
Lukijoilla on kiire, huono keskittymiskyky tai molempia. Siksi emme lue jokaista tekstiä tunnollisesti alusta loppuun saakka, vaan silmäilemme ja haravoimme tekstistä meille oleellisimmat asiat.
Jotta huonostikin keskittyvä lukija saa tekstistäsi irti pääpointtisi, se kannattaa tarjoilla hänelle ensimmäisenä. Esimerkiksi tiedote- tai blogitekstejä kannattaa siis ajatella kärjellään seisovana kolmiona, jossa alussa on painavin asia, lopussa vähiten tärkeimmät seikat. Tällöin ei ole kovinkaan suuri menetys, jos lukija jättää tekstin kesken.
Raporteissa ja muissa pidemmissä teksteissä tärkeimmät asiat kannattaa nostaa lukujen alkuun. Myös tekstikappaleiden sisällä tärkeimmät asiat kannattaa sijoittaa alkuun.
2. Inspiraatiota ei ole varaa jäädä odottamaan
Kun aloitin työt uutistoimituksessa viime vuosikymmenen puolivälissä, juttuaihe annettiin aamulla ja valmista piti olla työvuoron loppuun mennessä. Nykyisin tahti on huomattavasti tiukempi, koska verkossa deadline on jatkuvasti.
Kun tahti on tiukka, tekstiä pitää saada syntymään myös perjantai-iltapäivisin ja maanantaiaamuisin – siis riippumatta siitä, onko päällä hyvä kirjoitusvire vai ei. Itsensä pakottaminen kirjoittamaan toimii: kun takapuoli on liimattava penkkiin päivittäin inspiraatiosta riippumatta, tekstiä syntyy väistämättä säännöllisesti ja paljon.
Tiukkatahtisessa kirjoittamisessa opin aloittamaan tekstin siitä, mistä se oli helpointa. Saatan edelleen aloittaa suuren tekstikokonaisuuden kirjoittamisen esimerkiksi faktalaatikon kokoamisesta, jotta käyntiin pääseminen ei tyssää otsikon tai alun hinkkaamiseen.
3. Kirjoita Pihtiputaan mummolle
Maailma ympärillä on mutkikas ja siitä viestivät asiantuntijat kertovat asioista usein tarpeettoman vaikeasti.
Välillä sanojen taakse piiloutuminen on tarkoituksellista huonojen uutisten maskeeraamista. Esimerkiksi pankki saattaa kutsua konttoreiden lakkauttamisaaltoa palveluiden kehittämiseksi. Välillä taas kyse on siitä, että asiantuntija on niin syvällä omassa erityisalassaan, ettei tule muistaneeksi, ettei kaikilla ole samanlaista pohjatietoa ja erikoistermien ymmärrystä kuin hänellä.
Toimittajan työ on palvella lukijaa, ja lukija huomioimisen pitäisi olla myös työssä kirjoittavan tärkeä tehtävä. Lukijan huomioiminen tarkoittaa kirjoittamista niin selkeästi ja ymmärrettävästi, että sisältö avautuu myös sellaisille, joilla ei ole aiheesta juuri pohjatietoa.
Jotta voi kirjoittaa selkeästi ja ymmärrettävästi, pitää ensin sisäistää kunnolla, mitä asiat todella tarkoittavat. Siksi Pihtiputaan mummolle kirjoittaminen on usein huomattavasti vaikeampaa kuin ympäripyöreän jargonin toistaminen.
4. Raamit helpottavat kirjoittamista
Kun tekstillä on ennakkoon määritelty pituus, kirjoittaja tietää, miten syvälle aiheeseen on tarpeellista sukeltaa. Ja kun ymmärtää tekstin tarkoituksen osana muuta julkaisua tai muuta viestintää, näkökulman löytäminen omaan tekstiin käy helpommin.
Lehtimaailmassa raamien luomiseen käytetään paljon aikaa. Sanoma- tai aikakauslehdessä jokaisella jutulla on tarkasti määritellyt suuntaviivat: millaisia asioita tässä kohtaa käsitellään, mihin sävyyn, millainen on tämän tekstin rakenne ja kuinka pitkästi tähän voi kirjoittaa.
Raamit helpottavat kirjoittajan työtä, mutta tekevät palveluksen myös lukijalle. Kun aamun sanomalehdestä elokuvasuositukset löytyvät aina omalta paikaltaan ja suosikkikolumni on aina mitaltaan samanlainen, lukeminen tuntuu tutulta ja helpolta.
5. Ihmiset ovat imarreltuja, kun heidän osaamisestaan kiinnostuu
Toimittajana joutuu jatkuvasti tarttumaan aiheisiin, joista ei tiedä kovinkaan paljon. Myös muissa töissä pitää välillä kirjoittaa aiheista, jotka eivät olekaan omaa, vahvinta alaa.
Toisaalta esimerkiksi blogitekstien aiheita kannattaa rohkeasti etsiä oman osaamisalueen laitamilta. Sukeltamalla ennalta vieraaseen aiheeseen oma ammattitaito lisääntyy.
Kun kirjoitat itsellesi vieraasta aiheesta, kannattaa jutella aiheesta paljon tietävän kanssa. Hän voi olla työkaverisi, pomosi tai alasi ehdoton ykkösnimi. Suomi on matalien hierarkioiden maa, jossa ihmiset ovat kokemukseni mukaan pääosin imarreltuja, kun heitä haastattelee. Oman blogimme tekstejä varten olen päässyt juttelemaan esimerkiksi niin tutkija Mari K. Niemen kuin aivotutkija Minna Huotilaisenkin kanssa – ja oppinut heiltä molemmilta paljon!
Oman kirjoitustaitonsa kehittämisestä kannattaa ottaa projekti. Tuuppaa itsesi liikkeelle ja ilmoittaudu vapaaehtoiseksi kirjoittamaan työpaikan tai yhteistyökumppanin blogiin. Tai perusta oma, kuten teki Visman toimitusjohtaja Jukka Holm, kun halusi kehittyä tekstien tekemisessä.
Hyvä keino lähteä liikkeelle on myös tarttua ketterän kirjoittamisen treeniohjelmaamme, jonka aikana saat 14 lyhyen kirjoitustehtävän. Pallo on sinulla!
