Kirjoittaminen oli tahmeaa. Asiaa oli valtavasti, ja teksteistä tuli liian laajoja. Näin Postimuseon projektitutkija Mirka Ylä-Mattila kuvaa ensimmäisten blogitekstiensä syntymistä.
– En miettinyt juurikaan sitä, mitä hyötyä tekstistä on lukijalle tai mikä häntä kiinnostaa. Kirjoitin vain siitä, mikä oli minusta itsestäni kaikkein kiinnostavinta, Ylä-Mattila sanoo.
Postimuseossa toivotaan, että kaikki työntekijät kirjoittaisivat blogitekstejä, ja siksi bloggaaminen tuli osaksi Ylä-Mattilankin työtä. Itse kirjoitetut tekstit ovat hänestä hyvä tapa tuoda esiin omaa osaamista ja kertoa tutkimusaiheista laajemmin tai eri näkökulmista kuin museon näyttelyissä.
– Olen tottunut kirjoittaja ja tuottanut paljon tutkimuksellista tekstiä, mutta bloggaamaan lähdin aika kylmiltään. Museon tiedotuksesta ja markkinoinnista vastaava Helena Pärssinen auttoi alkuun, antoi ohjeita esimerkiksi rakenteeseen ja luki tekstini läpi.
Silti ensimmäisten tekstien kirjoittaminen oli vaikeaa ja vei paljon aikaa. Yhden tekstin parissa saattoi vierähtää parikin päivää. Viime syksynä Ylä-Mattila lähti digiajan kirjoituskoulu Kiteen Askeleet asiantuntijablogiin -verkkokurssille yhdessä toisen postimuseolaisen kanssa. Kokemus oli käänteentekevä.
– Nyt minulle on selkeää, millä tavoin teksti kannattaa tehdä, ja sain apukeinoja siihen, mitä asioita tekstistä pitää tarkistaa. Kirjoittaminen on nyt selvästi helpompaa.
Palaute kruunasi blogikurssin
Aloittamista on helpottanut oivallus siitä, että aihetta pitää rajata ennen kuin ryhtyy tuottamaan tekstiä. Toinen kurssin tärkeä oppi Ylä-Mattilalle oli se, että blogitekstin on tarkoitus vastata vain yhteen kysymykseen.
– Ylipäätään pohdin tarkemmin, miksi kirjoitan ja kenelle. Kurssilla tuli myös paljon käytännön neuvoja esimerkiksi rakenteeseen. Monet ohjeet auttavat yleisestikin kirjoittamiseen, eivät pelkästään blogiteksteihin.
Kurssilla Ylä-Mattila kirjoitti mainion tekstin postikorttien historiasta. Erityisen tärkeänä hän piti kurssin päätteeksi saatua palautetta koko blogitekstistä.
– Siinäkin vielä oppi lisää, kun ammattilainen kommentoi omaa tekstiä ja antoi korjausehdotuksia.
Bloggaaminen hoidetaan yhteistuumin
Blogi on Postimuseolle keskeinen markkinointikanava. Teksteissä syvennetään näyttelyiden tietoja ja kerrotaan tutkimusprojektien sisällöstä. Historialliset aiheet saavat mukavasti näkyvyyttä some-jakojen ansiosta.
Kymmenestä työntekijästä peräti seitsemän on kirjoittanut vähintään yhden blogitekstin, aktiivisimpia kirjoittajia on 3–4. Ideat tulevat kirjoittajilta itseltään, heidän omista kiinnostuksen kohteistaan. Tavoite on, että ensi vuonna tekstejä ilmestyy vähintään kerran kuukaudessa.
– Kirjoittamisen pitää lähteä omasta halusta, siihen ei voi missään tapauksessa pakottaa. Tietysti nykyisessä työelämässä jokaisen olisi hyvä kehittää kirjallista osaamistaan, sanoo Helena Pärssinen.
Hän haki oppia bloggaamiseen Kiteen verkkokurssilta jo aiemmin, ja hyödyntää kurssin neuvoja edelleen. Parhaiten mieleen ovat painuneet otsikointiin liittyvät opit ja ajatus siitä, että blogiteksteissä pitää olla henkilökohtainen ote ja omia näkemyksiä.
– Myös kapulakielen karsintaopas on tarpeellinen. Se oli hyvä neuvo, että pitää kirjoittaa tavallisella kielellä, sillä meilläkin on tapana käyttää paljon museoslangia, jota eivät muut ymmärrä.
Pärssisen vastuulla on muiden blogitekstien editointi, mutta ylipäätään tekstejä korjaillaan julkaisuvalmiiksi yhteistuumin. Tapana on ladata tekstit Teams-alustalle, missä muut voivat lukea ja kommentoida niitä.
– Bloggaaminen on ollut meillä aika kollektiivista, vaikka päävastuu painottuukin tietyille ihmisille. Yritys on, että kaikki kirjoittaisivat omasta työstään, jolloin ideoitakin voisi tulla vielä ihan eri tavalla.
Onko bloggaaminen ajankohtaista sinulle tai organisaatiollesi? Tammikuussa avaamme ilmoittautumisen Askeleet asiantuntijablogiin -kurssin täysversioon, missä osallistujat saavat palautetta kokonaisesta blogitekstistä. Kurssi sopii yhtä lailla henkilökohtaisen blogin kirjoittajille kuin organisaatioblogiin kirjoittaville työntekijöille ja asiantuntijoille.
