Blogialusta on viimeisen päälle tyylikäs ja kuva oivaltava. Tekstin sisältö on taatusti asiantuntevaa, mutta jo ensimmäisen kappaleen jälkeen huomaan ajatukseni harhailevan toisaalle. Jälleen yksi yritysblogi, josta puuttuu henkilökohtaisuus, joka ei kosketa ja joka jää siksi kesken.
Yritysblogi on vain kaukainen sukulainen sille, mitä blogilla tarkoitettiin vuosituhannen alussa. Alun perin blogien ideana oli tallentaa verkkoon päiväkirjamaisia, henkilökohtaisia näkemyksiä siitä, mitä on tapahtunut tai mitä kirjoittaja parhaillaan ajattelee. Tekstit olivat usein anonyymejä ja välillä hyvinkin paljastavia.
En kaipaa yritysblogeihin perheasioiden puimista enkä kuvia päivän asuista. Sen sijaan janoan edelleen ihmisten ihmisten ajatuksia, mielipiteitä ja tarinoita. Asiantuntija voi olla blogiteksteissään henkilökohtainen ja persoonallinen läväyttämättä yksityiselämäänsä verkkoon. Itse asiassa se on välttämätöntä, jos haluaa saada bloginsa lentoon.
Ymmärrän hyvin, miksi persoona puuttuu niin usein asiantuntijoiden blogiteksteistä. On monesti kyllin jännittävää julkaista tekstejä omalla nimellä ja naamalla, jos asiantuntemus on joltakin muulta kuin viestinnän alalta. Tutusta asiantuntijan roolista on helppo kirjoittaa asiantuntijakielellä asiallisia tekstejä.
Verkkoteksteissä ei kuitenkaan loisteta asiallisuudella. Asiallisuus ei jää mieleen, se ei kosketa eikä herätä tunteita.
Ymmärrän myös tarpeen suojella yksityiselämää julkiselta katseelta. On kuitenkin väärin olettaa, että henkilökohtaisuus tarkoittaisi paljastelemista. Olemmehan me kaikki ihmisiä paitsi kotona, myös työssä. Sen työihmisen ajatukset minä haluan kuulla!
Miten yritysblogissa sitten voi olla ihminen? Esimerkiksi näin:
1. Kerro tarina
Aloita blogiteksti lyhyellä, vaikka vain muutaman lauseen mittaisella tarinalla. Kuvaile tilannetta tai muistoa, joka liittyy kirjoittamaasi aiheeseen. Kerro, millaista tuskaa asiakkaasi työpäivä oli ennen kuin autoit häntä tekemään asioita paremmin.
Tai jos kaaduit töihin tullessa työpaikan liukkaalla pihalla, kerro tarina omasta pyllähdyksestäsi ja linkitä se aiheeseen sairauspoissaoloista, työnantajan vakuutusturvan kattavuudesta tai nastakenkien tarpeellisuudesta – mikä liittyykään omaan alaasi. Kuvaile, mitä koit, näit tai kuulit.
Tarina auttaa tuomaan abstraktia asiaa maan pinnalle, jolloin meidän lukijoiden on parempi hahmottaa, mistä onkaan kyse. Tarina myös usein herättää tunteen. Ja se, mikä koskettaa, jää mieleen ja leviää.
Työelämän tarinoiden esiin kirjoittamiseksi me olemme Sannan kanssa suunnitelleet verkkokurssin Tarinoita työstä – treeniohjelma ketterään kirjoituskuntoon. Jos haluat oppia lumoamaan lauseillasi, tervetuloa mukaan!
2. Kerro mielipide
Tekstiin ei tarvitse väkisin survoa tarinaa, jos se ei sovi aiheeseen. Henkilökohtaisuutta saa postaukseen myös olemalla jotakin mieltä.
Mielipiteen ei tarvitse olla mullistava eikä julistus, jonka julkaisemiseen tarvitaan yrityksen johtoryhmän suostumus. Jo se, että esittelet alasi kolme tuoretta, mielestäsi kiinnostavinta bisneskirjaa, sisältää mielipiteen. Blogitekstissä sinulla on vapaus määritellä, mitkä ovat tärkeimmät bisneskirjat, merkittävimmät tulossa olevat muutokset tai yleisimmät asiakkaiden väärin ymmärtämät asiat.
Mielipiteiden laukominen oman työnantajan blogissa arveluttaa monia kirjoittajia. Silloin on hyvä muistaa, että olet omalla nimelläsi kirjoittaessasi paitsi työpaikkasi edustaja, myös oman alasi ammattilainen.
Uskon, että monelle on aivan itsestään selvää, ettei yrityksen liiketoimintaa koskevia mielipiteitä kirjoiteta firman blogiin, ellei siitä ole erikseen sovittu. Mutta omaa alaasi koskevista näkemyksistä kaikilla on toivottavasti oikeus kertoa asiakkaan kanssa keskustellessa ja seminaariesitelmässä, joten miksei sitten blogissakin?
Jos vieläkin arkailet mielipiteesi esille tuomista, niin kirjoita ensin ja luetetuta teksti sen jälkeen työpaikkasi blogivastaavalla. Uskalla käyttää vapauttasi olla jotakin mieltä!
Lue lisää: