Rauhanneuvottelija ja Lähi-idän tuntija Hussein al-Taee työskentelee konfliktinratkaisujärjestö CMI:n (Crisis Management Initiative) Irak-ohjelman johtajana. Kotimaassa hän vierailee kouluissa ja puhuu rauhan välittämisestä sekä tasa-arvosta nuorille.
Al-Taee hyödyntää aktiivisesti sosiaalista mediaa, erityisesti Facebookia ja Twitteriä, välittääkseen asiantuntemustaan ja kertoakseen tarinoita työstään ja elämästään.
Näin minä kirjoitan –sarjassa ihmiset, jotka kirjoittavat työssään paljon, kertovat suhteestaan kirjoittamiseen.
Kuinka paljon työajastasi kuluu kirjoittamiseen?
Pari tuntia päivittäin.
Millaisia tekstejä kirjoitat?
Kirjoitan raportteja ja analyyseja, teen konsepteja ja päivitän some-kanavia.
Kuinka tärkeä työkalu kirjoitustaito sinulle on?
Yleisesti ottaen todella tärkeä. Haluan ilmaista asiat niin, että mahdollisimman harva ihminen tulkitsisi ajatusten edustavan mitään ääripäätä. Tekstien pitää olla faktapitoisia, asiat pitää osata avata selkeästi ja lukijan huomioiden. Pitää siis pystyä ilmaisemaan ajatuksensa selvästi ja sanoa ääneen, kuka on ja mistä.
Kuinka usein julkaiset some-päivityksiä?
Julkaisen tosi paljon fiilispohjalta. Facebookissa julkaisen lyhyitä päivityksiä joka viikko, pitkiä ehkä kerran kuukaudessa. Yritän pitää huolta, ettei tulisi liian pitkää taukoa.
Kirjoitatko eri tavalla eri some-kanaviin?
Twiittini ovat hyvin asiantuntijapitoisia ja liittyvät ajankohtaisiin tapahtumiin. Ehkä joka kymmenes twiitti on henkilökohtainen. Facebook on tarinankerrontaa ja arvojen välittämistä varten.
Mistä löydät aiheet?
Niitä tulee vastaan jatkuvasti. Jalkaudun joka viikko kouluihin ja kohtaan ihmisiä. Reissaan paljon ja kuljen lentokentillä, teen asioita Suomessa ja Irakissa. Siinä on heti tarina, kun käyn hakemassa passin Irakissa ja sitten Suomessa, ja kerron, millaisia erot ovat. Lisäksi minulla on omat kokemukseni lapsena ja nuorena sodan keskellä Irakissa ja pakolaisena Suomessa.
Miten tekstisi syntyvät?
Jos kirjoitan pitkiä some-päivityksiä, pyrin tekemään ne koneella, mutta lyhyet kirjoitan kännykällä. Yleensä vain kirjoitan ja julkaisen saman tien.
Pitkät tekstit syntyvät niin, että kun teema on tiedossa, ajattelen rakenteen valmiiksi. Sitten ryhdyn hautomaan ja rakenne täydentyy mun päässä, kunnes istun alas ja kirjoitan yhdellä istumalla kaiken, mitä tiedän. Raskain vaihe on seuraava, kun pitää käydä faktat läpi, kysyä mielipiteitä muilta ja oikolukea.
Mitä teet, jos kirjoittaminen ei tahdo sujua?
Jos pitkän tekstin kirjoittaminen ei suju, silloin tiimi on tärkeä. Kun tulee paniikki, tekstille voi saada lisää aikaa vaikka viikon, ja kun tilanne rauhoittuu, kaikki sujuu taas. Monta kertaa olen myös kirjoittanut tekstejä yötä myöten.
Onko sinulla some-strategiaa?
Tavallaan on. Haluan aina kirjoittaa positiivisen kautta. Onnistumiset saavat näkyä, sillä valittajia somessa kyllä riittää. Tälle vuodelle teemani on, että nostan esiin, miten hienosti Suomi toimii ja miten hyvät systeemit meillä on. Ensi vuonna haluan kirjoittaa sovinnosta ja yhteistyöstä.
Haluan kertoa tarinoita, sillä somessa ihmiset eivät halua jumpata aivojaan, vaan sydäntään. Siksi kerron, miltä maailma näyttää, ja annan toivoa. Minun ei tarvitse todistaa asiantuntijuuttani joka päivä, vaan haluan, että ihmisille tulee hyvä fiilis, kun he lukevat juttujani.
Epäröitkö koskaan tekstien julkaisemista?
Hyvin harvoin, mutta silloin minulla on lähipiirissäni ihmisiä, työtovereita ja ystäviä, joille voin näyttää tekstini ja kysyä mielipidettä. He sanovat suoraan, jos en ole tavoittanut sitä, mitä olen yrittänyt sanoa.
Miten suhtaudut, jos saat päivityksiisi vihamielisiä kommentteja?
Poistan ainoastaan trollit ja solvaavat kommentit. En halua kuplaa, vaan tahdon laajentaa sitä, kuka voi tulla kommentoimaan Facebook-seinälleni. Olen lähettänyt monelle vihamielisen kommentin kirjoittajalle ykstyisviestinä puhelinnumeroni ja pyytänyt soittamaan, mutta kukaan ei ole soittanut.
Mistä kirjoitustaitosi on peräisin?
Luen paljon kirjallisuutta ja seuraan tiedotusvälineitä. Lisäksi brittiläinen korkeakoulututkintoni perustui pitkälti tekstin tuottamiseen, ei niinkään tentteihin.
Minulla oli tosi hyviä opettajia peruskoulussa. Kieltäydyin kategorisesti opiskelemasta suomea vieraana kielenä, ja kävin äidinkielen tunneilla, missä kirjoitettiin esseitä ja luettiin kunnon kirjoja. Koen suurta nautintoa itseni ilmaisemisesta. Kun olen matkoilla, kirjoitan runoja vaimolleni. Tarinankerrontaa olen oppinut lukemalla ja kuuntelemalla, elokuvia katsomalla.
Miten tärkeä työkalu hyvä kirjoitustaito on mielestäsi asiantuntijan työssä?
Asiantuntijalla on mielestäni yhteiskunnallinen vastuu olla esillä, tuoda esiin linjauksia ja torpata vääriä tietoja. Ihmiset eivät aina tiedä, mitä he eivät tiedä, ja monella menisi asian selvittämiseen kymmenen kertaa enemmän aikaa kuin minulla. Siksi asiantuntijan pitää sanoa myös ne asiat, jotka muuten jäisivät sanomatta, ja kirjoittaminen on siihen hyvä väylä.
Someen kirjoittamisen kautta saa myös näkyvyyttä organisaatiolleen ja omalle työlleen. Kun huonosti resursoitu media etsii aiheita tai tarvitsee asiantuntijaa kommentoimaan aihetta, mikä on tapetilla, twiittaamalla voi tehdä näkyväksi sen, mitä itse tietää ja millaisia asioita seuraa.
Mikä on neuvosi asiantuntijoille, jotka tahtovat kirjoittaa some-kanaviin?
Jos haluat kirjoittaa pidempiä tekstejä, ota kaveri, johon luotat ja joka kykenee kriittisesti käymään tekstin kanssasi läpi. Kysy häneltä neuvoa tarpeen tullen ja luota sitten siihen, mitä hän sanoo. Kysy mieluiten ihmiseltä, joka on usein rakentavasti eri mieltä kanssasi ja joka uskaltaa sanoa mielipiteensä suoraan, mutta lannistamatta. Silloin varmistat, että tekstisi uppoaa laajempaan yleisöön ja asiantuntemuksesi saa arvoisensa aseman.
Lyhyissä päivityksissä asioita voi panna kontekstiin faktojen ja numeroiden avulla ja synnyttää ihmisille ahaa-elämyksiä.
Milloin nautit kirjoittamisesta eniten?
Kun kirjoitan runoja ja ajattelen, että olenpa nokkela. Runoon on ihana rakentaa kaari, koska se on niin lyhyt, mutta sen sisälle mahtuu valtavia asioita. On suuri nautinto vaihdella sanoja runon sisällä, koska sanojen pitää joskus rimmata ja olla asiayhteydessä.
En kuitenkaan aio julkaista runojani, sillä ne ovat minun väyläni käsitellä vaikeitakin asioita ja ilmaista tunteeni rehellisesti itselleni.
Edellinen haastateltava, tutkija Mari K. Niemi kysyi, miten elämäsi muuttuisi, jos et voisi kirjoittaa.
Olisin tosi ahdistunut. Jos minulta vietäisiin kynä ja paperi, tuntuisi, että minua sorretaan ja elämä voisi tuntua turhalta, mutta sitten keksisin uuden keinon ilmaista itseäni. En haluaisi kuvitella sellaista hetkeä tai päivää.
Mitä haluat kysyä seuraavalta haastateltavalta?
Kun aloitat kirjoittamisen, osaatko jo visioida, miten tekstisi otetaan vastaan ja onko arvauksesi koskaan osunut oikeaan?
Näin minä kirjoitan –juttusarjassa haastattelemme asiantuntijoita, joille kirjoitustaito on oleellinen työkalu. Kenen tarinan sinä haluaisit kuulla?
Kuva: Kaapo Kamu
Lue lisää: