Viisikot, Anna-kirjat, hevostyttösarjat ja vampyyritarinat. Lapsena luin paljon ja kaikkialla.
Työelämään siirtymisen jälkeen lukeminen alkoi kuitenkin vähentyä, ja ruuhkavuosiin valahdettuani huomasin, että kirjat olivat jääneet täysin. Muiden kirjavinkit aiheuttivat lähinnä ahdistusta siitä, miten paljon hyviä kirjoja jätinkään lukematta.
En ole kokemukseni kanssa yksin. Esimerkiksi Vihreän Langan päätoimittaja Riikka Suominen kertoi taannoin somen räpläämisen syrjäyttäneen vapaa-ajalla kirjat hänen elämässään lähes kokonaan.
Lukemisen vähentyminen on erityisen tuhoisaa kirjoittajille, eli meille kaikille, sillä nykyisin jokainen kirjoittaa työssään. Lukeminen nimittäin kehittää juuri sitä taitoa, joka on välttämätöntä hyvien tekstien kirjoittamiselle ja josta monella on huutava pula – keskittymiskykyä.
Tarinan imuun päästäkseen lukemiselle pitää varata keskeytyksetöntä aikaa mieluiten usein ja reilusti kerrallaan. Lukeminen on kampoihin pistämistä some-kanavien tarjoamille nopeille hengähdystauoille ja pikapalkinnoille. Lukeminen parantaa keskittymiskykyä, mikä kantaa hedelmää silloin, kun töissä pitää kirjoittaa ja tehdä ajatustyötä.
Kirjavinkit talteen, jotta lukuputki ei katkea
Keskittymiskykyä voi ja kannattaa elvyttää, ja lukeminen on siihen loistava keino. Samalla se nimittäin lisää empatiakykyä sekä taitoa omaksua tietoa ja arvioida sitä, vähentää stressiä, parantaa unen laatua sekä vähentää aivojen rappeutumista. Melkoinen lista terveysvaikutuksia!
Itse pääsin takaisin kirjojen maailmaan puolitoista vuotta sitten kesälomalla. Hain kirjastosta pinon romaaneja ja päätin, etten enää päästä lukuputkeani katkeamaan. Nykyisin talletan kaikki mahdolliset kirjavinkit puhelimeeni, jotta tiedän aina, mitä luen seuraavaksi.
Enää en ahdistu loistavien kirjojen valtavasta määrästä, koska tiedän, että voin lukea ne kaikki. Päätös on osoittautunut helpoimmaksi ja halvimmaksi tavaksi parantaa elämänlaatua.
Joulun kunniaksi haluamme Sannan kanssa kannustaa lukemaan, keskittymään ja rauhoittumaan Seuraavat kirjavinkit koostuvat meidän tämän vuoden suosikkikirjoistamme. Hyvää ja rauhallista joulua!
Kiteen kirjavinkit joululomalle:
Juha Hurme: Niemi (Teos)
Viime vuoden Finlandia-voittaja kertoo Suomen historiasta ajalta, jolloin Suomi-nimistä valtiota ei ollut. Niemi käsittelee historiaa kronologisesti, ja kirja muistuttaa mieleen piispa Henrikin, nuijasodan ja isonvihan.
Niemelle kannattaa antaa mahdollisuus, vaikka Suomen historia ei äkkiseltään houkuttelisi. Kertoja kommentoi menneisyyttä osuvasti, hauskasti ja ronskisti. Niemi nostaa historiasta esiin myös asioita, joita koulun historiantunneilla ei käsitelty.
1600-luvulla elänyt tähtitieteilijä, tutkimusmatkailija, unitulkki ja ennustaja Sigfrid Aronius Forsius on ansaitusti saanut kirjaan kokonaisen oman lukunsa, enkä aiemmin ole ymmärtänyt, miten syvällä kalevalaisen runonlauluperinteen juuret suomalaisissa – tai siis niemeläisissä ovatkaan.
Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (Into Kustannus, suom. Kristiina Drews)
Siivoojan käsikirja on novellikokoelma, jossa lyhyillä lauseilla kerrotaan karvat pystyyn nostavia tarinoita. Berlin kirjoittaa kipeistä aiheista, kuten alkoholistiäidin viinanhakureissusta ennen lasten heräämistä ja nuoren naisen aborttimatkasta naapurimaahan.
Kurjuudessa ei kuitenkaan vellota eikä sitä voivotella. Nokkelissa tarinoissa on huumoria, ja jokainen lause on tarinan kannalta ehdottoman tarpeellinen.
Litt Woon Long: Minun sienipolkuni (Nemo Kustannus, suom. Pirkko Talvio-Jaatinen)
Malesialaisnorjalaisen sosiaaliantropologin kirja on yhtä aikaa syväsukellus sienien maailmaan ja kertomus surusta selviytymisestä. Longin aviomies kuolee yllättäen, ja sienestyskurssi tarjoaa hengähdystaukoja synkkyyteen.
Kirja on täynnä kiinnostavia yksityiskohtia, mutta sen lumoavuus perustuu siihen, miten taitavasti Long kuvaa kokonaisvaltaista antautumistaan sienestäjäksi ja liittymistään sienestäjien heimoon. Lopulta hän jättää väliin jopa ystävänsä häät sienikonferenssin vuoksi.
Sosiaaliantropologina Long pystyy valottamaan myös sienestyksen sosiaalisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia. Hän muun muassa huomaa ihmeekseen, että yhdessä maassa syömäkelvottomiksi julistettuja sieniä nautiskellaan toisaalla suurena herkkuna. Saara Turunen: Sivuhenkilö (Tammi)
Kirjailijan ammatti on mystisyyteen kiedottu ja taiteilijoiden luomisvoimaa kadehditaan usein. Saara Turunen kertoo suorasukaisesti ja paljaasti siitä, miten arkista, tavallista ja hämmentävää kirjailijan elämä onkaan.
Sivuhenkilö on Turusen toinen romaani. Kirjan alussa päähenkilön esikoisteos on julkaistu, eikä mikään järisekään paikoiltaan. Seuraa ennemminkin hämmennys siitä, miten voi elää taiteilijan elämää eikä antautua tavanomaisille normeille ja odotuksille. Esikoisen saama Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto oikeastaan vain pahentaa tilannetta. Takakannessakin mainitaan, että Sivuhenkilö kertoo kirjoittajansa elämästä, mutta silti teoksen tehoa lisää kysymys siitä, mikä on totta ja mikä fiktiota. Petina Gappah: Muistojen kirja (Tammi, suom. Tero Valkonen)
Memory on kolminkertaisesti vähemmistössä: tummaihoinen, albiino ja nainen. Ei siis ihme, että kun häntä syytetään valkoihoisen kasvatti-isänsä murhasta, kukaan ei halua kuunnella hänen versiotaan tapahtumista. Siksi Memory kirjoittaa tarinaansa Zimbabwen pääkaupungin, Hararen vankilassa, kuolemantuomiota odotellen.
Äärimmäisen karujen vankilaolojen kuvaus vuorottelee lapsuudesta alkavan elämäntarinan kanssa. Paljastuu, miten hankalaksi koko perheen asema yhteisössä muuttuu, kun perheessä on albiino-lapsi. Vähä vähältä käy ilmi myös, että Memory on perustanut elämänsä surulliselle väärinkäsitykselle, jota on myöhäistä korjata.
Lue lisää: