Kodittomat, päihdeongelmaiset ja mielenterveyskuntoutujat ovat harvoin somessa, blogeissa tai yleisönosastoilla kertomassa arjestaan tai vaatimassa itselleen parempia palveluita.
Helsingin kaupungin sosiaalialan asiantuntijoiden Sosiaalisia ilmiöitä antaa äänen sosiaalityön asiakkaille, jotta poliitikot ja päättäjät tietäisivät, millaista heidän arkensa on.
Blogiteksteissä esimerkiksi perhekeskuksen asiakas ja köyhien vanhusten kanssa työskentelevä kertovat, millaista elämä on silloin, kun hätä on suuri eikä apua tunnu löytyvän.
Blogi korvasi raportit
Sosiaalisia ilmiöitä -blogi perustettiin vuoden 2018 lopussa. Sen juuret ovat pari vuotta aikaisemmin uudistetussa sosiaalihuoltolaissa, joka velvoittaa kuntia tuottamaan tietoa yhteiskunnallista päätöksentekoa sekä palveluiden kehittämistä ja muuttamista varten.
Ennen blogin perustamista Helsingissä tehtiin raportteja, jotka koottiin verkkosivuille, kertoo Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen johtava erityissuunnittelija Kaisa Pasanen.
Raporttien tilalle kaivattiin ketterämpää kanavaa tiedon jakamiseen, ja kun sosiaalialan ammattilaiset itse ehdottivat bloggaamista, blogi päätettiin perustaa.
”Maailma on nopea ja esimerkiksi Twitterissä huomion saaminen voi olla minuuteista kiinni. Perinteisesti julkisella sektorilla tuotetaan paljon paperia ja raporttia, mutta halusimme aiempaa kevyemmän tavan jakaa tietoa”, Pasanen kertoo.
Digiajan kirjoituskoulu Kiteen Mari Valkonen kävi keväällä 2019 kouluttamassa Sosiaalisia ilmiöitä -blogin kirjoittajia muun muassa aiheen rajaamisesta, tekstien otsikoinnista ja kielen selkeydestä.
Jos organisaatiosi bloggaajat kaipaavat motivaatioruisketta ja kirjoitustaitojen päivittämistä, tutustu asiantuntijabloggaamisen lähikoulutuksiin ja verkkokursseihimme.
Epäkohdista pitää kirjoittaa
Sosiaalisia ilmiöitä on ennen kaikkea sosiaalitalan asiantuntijoiden blogi. Se tarkoittaa, että tekstejä ei tarvitse hyväksyttää hallinnon rattaissa ennen julkaisemista. Sisällön suhteen ei ole tarvinnut tehdä tarkkoja rajauksia sen siitä, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä.
”Olemme halunneet luottaa siihen, että asiantuntijat tietävät itse, miten asioita kannattaa tuoda julkisuuteen. On hyvä, että esimies tietää, millainen teksti on tulossa, mutta tekstejä ei tarvitse hyväksyttää ennalta”, Pasanen sanoo.
Kannustava linja on purrut eikä kirjoittajia ei ole tarvinnut erityisesti suostutella tarttumaan näppäimistöön.
Pasanen sanoo, että sosiaalityö jää julkisessa keskustelussa herkästi marginaaliin, koska sosiaalipalveluiden asiakkuus ei kosketa yhtä montaa kuntalaista kuin terveydenhoito. Siksi asiantuntijat ovat tarttuneet mahdollisuuteen tuoda omia näkökulmiaan julkisuuteen.
”Julkisen sektorin organisaatioissa viestintä on pitkään ollut aika jäykkää ja on ollut epäselvää, mitä työntekijät saavat julkisuudessa puhua. Blogi on kanava, jossa on lupa kertoa arjen työssä kertovista ilmiöistä”, Pasanen sanoo.
Vaikka blogin tavoitteena on tehdä sosiaalityön arkea näkyväksi, Pasanen uskoo, että blogin kirjoittaminen vaikuttaa myönteisesti myös suuren organisaation kulttuuriin.
”Tieto, että tällainen kanava on olemassa, vaikuttaa varmasti työssä jaksamiseen, motivaatioon ja työnantajamielikuvaan. Blogin kirjoittaminen on viesti siitä, että organisaatiossa arvostetaan käytännön työtä tekeviä, halutaan kuulla ammattilaisia ja että myös epäkohdista saa kertoa”, hän sanoo.
Lue myös: Kuinka saat asiantuntijat kirjoittamaan osaamisestaan? Päivitä taidot ja luo kannustava ilmapiiri
"Pitää puhua siitä, että saa puhua"
Helsingin kaupungilla työskentelee yli tuhansia sosiaalialan ammattilaisia. Loppukesään 2019 mennessä blogitekstejä on syntynyt kymmenen ja blogin taustaverkostoissa on mukana 30–50 aktiivista. Kaikkia ei voi eikä tarvitsekaan saada kirjoittamaan.
Mitä sitten vaaditaan, jotta asiantuntijat uskaltavat ja haluavat kirjoittaa työstään julkisesti?
Pasasen mukaan tarvitaan ennen kaikkea johdon äänenlausuma lupa ja toive siitä, että asioista puhutaan julkisesti ääneen. Myös johdon antama esimerkki on tärkeää.
”On tärkeää, että johto ja esihenkilöt sanovat, ettei ole kiellettyä viestiä, saa keskustella ja olla kriittinen. Viesti ei välity sillä, että jokin ei ole kiellettyä – pitää puhua siitä, että saa puhua. Myös johdon pitää rohkaistua keskustelemaan julkisesti.”
Toinen tärkeä asia on ajan raivaaminen tekstien tekemiselle. Sosiaalityössä lakisääteisiä tehtäviä on paljon, mutta blogitekstit eivät synny muun työn ohessa tai ilman siihen varattua aikaa.
”Tiimeissä pitää keskustella siitä, miten työt järjestetään, jotta aika riittää muuhunkin kuin suoraan asiakastyöhön. Kirjoittamisesta innostuneet tiimit ovat onnistuneet tässä esimerkiksi käyttämällä tiimikokousaikaa kirjoittamiseen”, Pasanen kertoo.
Sosiaalisia ilmiöitä -blogi on vasta tuore, mutta se on saanut paljon myönteistä huomiota. Esimerkiksi Helsingin sote-asioista vastaava apulaispormestari on kommentoinut blogia kiinnostavaksi ikkunaksi sosiaalityön arkeen.
Pasanen toivoo, että jatkossa blogi nostaa entistä enemmän aiheita julkiseen keskusteluun.
”Toivottavasti blogi synnyttäisi keskustelun pohjalta myös konkreettisia kehitystoimenpiteitä”, Pasanen sanoo.
Comments